Kontulan ostarilla on baari jokaiselle sormelle ja melkein kaikille varpaillekin. Wanha Rouva on yksi monista. Pieni baari on ujutettu ostoskeskuksen ääripäähän kapeaan liiketilaan. Koko seinän mittainen peili ei pysty luomaan illuusiota, että baarissa olisi tilaa enemmänkin. Lyhyellä baaritiskillä on töissä väsynyt nainen.

Asiakaskunta on varttuneempaa väkeä. Yksi nuori ja kaunis tyttö on eksynyt saliin varmaankin vahingossa. Paikka ei ole täynnä. Kukaan ei ole pahassa humalassa. Tänne alemmat toimihenkilöt tulevat jäätyään eläkkeelle. He tulevat Rouvaan, koska siellä on karaoke, jossa saa nopeasti lauluvuoron. Varsinkin, kun yleisö koostuu pelkästää tutuista ja kylänmiehistä. Harvemmin paikassa käyvä ulkopuolinen saa niskaansa ihmettelevien katseiden ristitulen. Istumapaikka on ansaittava. On laulettava. (Saksalaisen Dschinghis Khanin biisi Moscau, suomeksi nimellä Volga, ja Georg Otsin Moskovan valot ovat hyviä valintoja). Sen jälkeen kukaan ei katso pahalla. Mummot tulevat äkkiä iskemään laulajapoikaa.

Baari on onneksi Olvin läänitys, mikä takaa joskus jopa Fizz Original Dryn saatavuuden. Hanassa on pelkkää olutta. Siiderit valutetaan puolikkaista muovipulloista lähes ravintolavaunun hinnoilla.