Syvä joulupäivän hiljaisuus on laskeutunut Rio Granden tummaviiluiseen sisätilaan. Katon puuristikot, seinien tukkijäljitelmät ja sinne tänne liimatut sombrerot vaikuttavat kuin häpeilevän etelämaalaista eloisuuttaan suomalaisen kaamospakkasen nuhtelevassa synkkyydessä. Lukuisat screenit näyttävät kuka mitäkin, mammuttidokumenttia ja seimikuvaelmia. Jouluna ei tule sporttia.

Hiljaista, tyhjää. Pari perunanenäistä kanta-asiakasta imee olutta omissa oloissaan. Nurkassa huppariin pukeutuneita teinejä, epäilemättä kodikasta perinnejoulua paossa. Ja makkaraniskainen järjestysmies, joka lienee lopettanut vuoronsa; nyt aika kuluu RAY:n pokeripelin, oluen ja ystävien kanssa. Matala puheensorina kantautuu jostakin. Kukaan ei pyri tekemään numeroa olemisestaan.

Baari on iso ja tilava. Ehkä turhankin iso taantuneelle teollisuuslähiölle, jossa lapsiperheet juopottelevat kotona ja opiskelijat painuvat suoraan keskikaupungille. Hintakin on korkealla, sillä Kuopiossa ei ole baareja ja kilpailu puuttuu siten kokonaan. Onneksi henkilökunta on mukavaa. Vitriinissä on Sinebrychoffin äitelänmakuisia pullosiidereitä ja hanassa saman firman olutta. Nälkäisiä hellitään oman keittiön pizzoilla.