Lahtelaisketju laajentaa kaikkialla, jossa liikkuu jengiä koulutuksessa ja palavereissa. Kampin Teerenpeli on suunnattu kokoomusnuorille aikuisille. Hämärä, lähes pimeä kapakka on koristeltu kynttilöillä ja pehmennetyillä lattarirytmeillä. Keinotekoinen ylellisyys tuudittaa mukavuuteen, joka tuo mieleen samalla tavalla kontrolloidut ympäristöt lentokentillä ja hotelleissa. Ihmiset puhuvat hillitysti, katsovat toisiaan vakaasti silmiin, nojaavat rystysillään poskiinsa ja purskahtavat säännöllisin väliajoin aulajazzin säestämään tekonauruun.

Tarjoilijat ovat keskenään ja asiakkaita kohtaan nuivia, paitsi Sari, joka on jossain vaiheessa kaapattu tänne töihin Milenkasta. Hän on Teerenpelissä aivan väärässä baarissa. Hakaniemeläisille ja teatteriopiskelijoille sopiva rempseys musertuu teennäisyyden ja Bobby Womackin Across The 110th streetin alle.

Hanassa on oman panimon tuotteita. Lempi-omenasiideri maistuu viinikumilta. Strongbowtakin olisi myyty, mutta joskus hölmö haksahtaa suosimaan suomalaista.

Moskova – mikä antiteesi edelliselle! Aki Kaurismäen rakkauslapsi. Yleisliittolaiset vinyylitallenteet soivat taustalla rahisevassa estetiikassaan. Tiskillä on kuvun alla ”toasteja”, siis ruisleipäpaloja sormenpaksuisilla meetwurstisiivuilla, hanassa Carlsbergiä ja tiskin alla venäläistä vodkaa. Siiderin ystäviä hellitään Laitilan Oivalla.

Boheemit ovat täällä tänään. Musalehtien toimittajat ovat ottaneet painotuoreet työnäytteensä mukaan. Maailman kolmanneksi kaunein nainen työskentelee baaritiskin takana, kun ei istu lukemassa toiseksi uusinta Imagea. Asiakkaat vaanivat turhaan hymyjä. Tässä kapakassa työnkuvaan kuuluu tietty tylyys.

On hetkiä, jolloin elämässä ei ole mitään muuta suuntaa kuin Moskova. Кафе МОСКВА.

Porthania, vanha kunnon Portsu. Kuinkas me tänne päädyttiin?

Eihän Porthaniassa sinänsä mitään baaria ole. Onpahan vain opiskelijavaltaus menossa. Samat biisit kuin Stadin Tähdessä: Frederikiä, Raptoria, Ace Of Basea ja Black Eyed Peasia. Pussikaljaa ja tanssivia finninaamaisia opiskelijanalkuja, jotka olettavat toimivansa ironisesti, vaikka ovat haudanvakavissaan. Kaikella tällä rehtorin siunaus. Ilkka Niiniluoto syleilee anarkistit ja prekaarit kuoliaaksi, tuo yliopiston ikioma UKK.

On surkeata samaistua nuorisoon, kun tietää olevansa tavoittamattoman kaukana nuorten tapahtumahorisontista. Niinpä juhlat jäävät lyhyeksi ja kumijalka vie sedän kotiin nukkumaan.