Ahvenessa samat jarrut kuin ennenkin. Turhien ammattialojen hyvätuloiset selailevat Suomen Kuvalehteä ja juoruilevat työtovereidensa ei-toivotuista raskauksista. Jokainen kohtaa oman sisäisen markkinointipäällikkönsä. Kantikset vitsailevat baarimikon kanssa purjeveneistään ja matkakokemuksistaan Gracelandissa. Tämä baari on ennallaan.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö kello kahden jälkeen voi olla äärettömän turhauttava, jos on löydettävä Helsingistä neljään tai edes kolmeen auki oleva juottola. Ja joskus vain on. Etenkin, jos aikoo aloittaa baari-illan kello 1.20.

Lostari (Annankatu 6) kyllä olisi, mutta sen ovella on kolmen tunnin jono. Black Door on kiinni. Samoin Erottaja (Erottajankatu 15-17) ja jopa Teatteri (Pohjoisesplanadi 2). Jokaisella ovella on sama viesti. Keskiviikon jälkeen, keskiviikon jälkeen. Miksi kukaan ei ota huomioon sitä, että luovalla luokalla on jano myös ma-ti?

Baker'sissa sentään soi yhä Dire Straits. Ovimies viittaa sisälle. Ei narikkaa, ei pääsylippuja. Miellyttävän väljää ja hiljaista, kuten arkipäivälle sopiikin. Baariminna kertoo paikan menevän kiinni puoli kolmelta ja puoli neljältä. Jälkimmäinen totuus sointuu hyvin yhteen klo 3.30 annetun valomerkin kanssa.

Hinta siitä, että on olemassa alkuviikosta aamuneljään auki oleva baari, maksetaan tuotteiden hinnoissa ja valikoiman ohuudessa. Koffin pakkomyynti toimii kuin junan vessa. Tuopillinen niin sanottua siideriä kustantaa 6,50 € eikä oluttakaan alle femmalla anniskella. Tiskin takana työskentelevä nainen palvelee asiakkaita kuitenkin niin suurella sydämellä, ettei pankkikortin höylääminen raskaalla kädellä vihlaise kertaakaan.

Paakari on niitä baareja, joihin ei viikonvaihteessa menisi edes kirveellä uhattuna. Mutta mikäpä siellä on viivähtää keskellä työviikkoa!