Kaikilla Hakaniemen toimistoilla on tänään pikkujoulut ja tietysti Juttutuvassa. Taistelevan työväenliikkeen luomassa graniittipalatsissa tanssitaan letkajenkkaa grogilasit kädessä, tonttulakit päässä. Jazz- ja progemuusikoiden pöydässä pohditaan valkkaripullon lisäksi myös punkkupullon ostamista. Innovaatio- ja ideapalaverit, paltsut, kälättävät nurkissa.

Suurten ikäluokkien juomingit. Hobitit ovat jääneet kotiin nukkumaan, kun Gandalf frendeineen uittaa sikarinmakuista ylähuultaan vuosikertakonjakissa.

Tiskillä anniskellaan Olvin tuotemerkkejä. Fizz Original Dry loiskahtaa iloisesti lasiin. Plokkarina pöydissä pyörähtelee kaunisvartinen nainen, jota nuorempikin setä katselee silmä kimmeltäen.

Corona on helvetin kallis, mutta sitä ei huomaa. Se on Helsingin paras kokonaisuus. Taiteilijabaari, jossa jokainen tuntee itsensä boheemiksi. Rikkaat ja kuuluisat dokaavat köyhien ja kipeiden kanssa. Kaiken peittää rähjäisyys, joka jossain toisessa baarissa olisi alkavan rappion ensioire. Coronassa rappio on pysyvä olotila.

Henkilökunta on aina tylyä, asiakkaat riehakkaita ja biljardipelin läiske rytmittää trendikästä taustamusiikkia. Hanatuotteet tarjoaa Sinebrychoff, tuo panimoteollisuuden Mordor. Onneksi vitriinissä on sentään juomakelpoistakin sotkua, Laitilan Oivaa ja irlantilaista Magnersia. Tosin kullan hinnalla.

Kun ei tiedä, minne haluaisi mennä, on mentävä Coronaan.