Baarin idea manifestoituu ravintolavaunussa. Se on baarin arkkityyppi. Baarin lopullinen, timantiksi tiivistynyt ydin. Kioskiluukulta ostetaan, valitaan tuotteet vitriinistä tai nimeltä mainiten. Näkymätön kaurismäkeläinen kameramies on koko ajan vahdissa. Ihmiset vaipuvat kadotettujen vuosikymmenten karheaan syleilyyn. Tuopillista ei kerta kaikkiaan tilata samalla tavalla kuin kotikaupungin peruskallioon pultatussa ravintolassa. Tämä on rituaali. Liikkuva ravintola sijoittuu tunnettujen maailmojen väliin. Se on liminaalitila.

Pöytäseura on kotoisin Muualta ja osin myös Kotoa. He edustavat kaikkia mahdollisia ja mahdottomia sosioekonomisia luokkia. Kuka on tuo jääkiekkovalmentajan näköinen pikkutakkimies, joka on kolmatta päivää jurrissa? Hän oli samassa junassa mennessä ja on taas samassa junassa tullessa. Miksi hän kertoo minulle isästään? Entä tämä onnettoman onnellisesti rakastunut sosiologinainen, jonka mukana paatuneempikin sielu päätyy itkemään kansankirkon vanhoillisten voimien valtaa? Nimiä ei kerrota. Jos kerrotaan, unohdetaan. Nämä ovat matkaseuraa, ohimeneviä välähdyksiä kansakunnan kollektiivisesta tajunnasta. Ei lomatuttavillekaan lähetetä joulukortteja.

Matkustamisen ajatus ei ole astua kulkuneuvoon alkupäässä ja pois siitä päätepisteessä. Matkustaminen on prosessi. Se etenee A:sta B:hen janan kaikkien pisteiden kautta. Se on vuorovaikutusta, oppimista, kehkeytyvää – emergenttiä, kuten mainittu sosiologi olisi voinut sanoa – kokemusvirtaa. Kuopiossa junaan noussut ihminen on eri henkilö kuin se, joka poistuu junasta Helsingissä. Hänen takapuolensa on matkalla rekisteröinyt kaikki tärähdykset, heilahdukset, kiihdytykset, jarrutukset. Hänen ahnas kitansa on niellyt ravintolavaunun tarjoamat alkoholijuomat. Hänen aivonsa ovat kipinöitä iskien työstäneet satunnaisten keskustelukumppanien antamia ajatuksia. Ohi vilistäneet kylät, tasoristeysten hiljaiset mopoilijat, hylätyt rautatieasemat ja oivaltava käsitys asumattoman maan laajuudesta nostavat huolestuneita ryppyjä otsalle. Merkitykset ja sanomattomat viestit räjäyttelevät synapseja.

Avecran ravintolavaunuissa on yksi kaljahana. Muuten kaikki on pullokamaa. Salpausselän laella kiitävän junan sopii oikein hyvin olla Mallasjuoman, nykyisen Hartwallin asiakas. Lahtelainen olut, siideri ja lonkero pulppuavat loputtomana kuohuna heppoisiin muovituoppeihin. Hyvän sirkun ystävää hyvitellään lisenssivalmistetulla, keppanavahvuuteen lantratulla Strongbowlla. Hinnat ovat junan tavoin metrin verran irti maasta. Mutta maksu ei kirpaise. Eihän lomalla säästellä!