Asemaravintoloiden saaga jatkuu. Junttimaisella nimellä Nelmanni tai Nellu Pub paiskattu baari majoittuu Pasilan aseman yläkertaan. Ympärillä 1980-luku jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin.

Pienellä tiskilä on kohtuullinen sortimentti juomapuolta. Siiderinjuojalle Hartwallin letkut pulputtavat UpCideria. Irtopullojen ystäviä hemmotellaan myös Magner’silla ja Strongbowlla. Langaton netti puuttuu, vaikka ollaan Pasilassa, keskellä Suomen tärkeintä rautateiden risteysasemaa. Mutta kuka sitä nyt baarissa tietokonetta pitäisi?

Kantajuopot on tuotu kapakkaan viime remontin yhteydessä muun irtaimiston mukana joskus ennen vuosituhannen vaihdetta. Mutta ei asiakasta karvoihin katsominen.

Keskustelu viriää.

Puhutaan siitä, miksi keskivertoälykkäät ihmiset eivät osaa yhdistää lähikoulujen katoamista veronalennuksiin; puhutaan Baudrillardista ja siitä, miten diskurssi pitäisi määritellä. Puhutaan kaaosteoriasta 80-90-luvun vaihteen sosiologien lemmikkinä. Puhutaan länsimaisesta arvotyhjiöstä ja henkisten arvojen unohtamisesta sekä siitä, miten tämä vaikeuttaa kommunikaatiota islamilaisten maiden kanssa. Puhutaan Saudi-Arabian öljystä ja Yhdysvaltain johtaman hegemonian romahduksesta, mikäli öljyntuottajamaat vakavissaan käyttäisivät tilannetta hyväkseen. Puhutaan muutosta Kirkkonummelta Kallioon. Ennen kaikkea puhutaan siitä, miksi ihmiset äänestävät oikeistoa, vaikka olisivat muuten fiksuja. Yhtälö jää ratkaisematta, käsiä levitellään.

Esittäydymme, kommunisteja. Ääniä luvataan seuraavissa vaaleissa. Pitäisi vain olla ehdolla. Pitänee ryhtyä, jos ei muuten niin tukiryhmään.