Itäkeskuksen takana on varjoinen kuja, jonka seinämiin on kätketty kaikki Itä-Helsingin seksivälinemyymälät. Putipuhtoisen Itiksen brändiin eivät sovi juopot tai pornoharrastajat. Kujanteen päässä on fallinen tornitalo ja sen teräksisessä juuressa yökerho Fantasy Club. Nimi on enteellinen.

Paavo Arhinmäki majailee nyt Fantsun uumenissa. Ilmassa on vaalijuhlan tuntua. Perttu Iso-Markun joviaali hahmo morjenstaa tuttuja ja vieraita kasvoja. Sosialisteja alkaa tulvia markkinavoimien palvelukseen palkattujen naisten luona tiskillä. Maailman kolmanneksi kaunein nainen laskee tuoppiin Koffin kauhujuomaa ylihinnalla, josta 99 prosenttia on pelkkää katetta.

Pienellä korotuksella kahteen tasoon rakennettu sali hehkuu 90-luvun puolivälin tanssiravintolaestetiikkaa. Eduskuntavaalien tukiryhmäläiset – vaaleanpunaisista pehmovassareista tulipunaisiin kommunisteihin – kansoittavat alatasoa. Ylemmällä portaalla keinahtelevat itähelsinkiläiset nuoret. He odottavat Notkean Rotan keikkaa.

Puheiden aika on ohi. Sosialistinen yhteisrintama katoaa pian sisään rynnivien teini-ikäisten velloviin massoihin. Pojilla uudet lippikset, tytöillä uudet rinnat. Musiikki pärähtää käyntiin, maailmasta katoavat huolet ja murheet. Kaikki rakastavat Paavoa. Rotta käskee äänestämään häntä.

Ilmassa leijuu alkoholia, testosteronia, hikeä, kyyneliä ja pitkiä katseita. Äkäinen herra tölväisee itseään puolta nuorempaa ja kaksi kertaa kookkaampaa nuorukaista. Tanssilattialle aukeaa nyrkkien kokoinen tila. Sivulliset ryntäävät väliin ja poke kantaa vanhemman miehen rehtorin puhutteluun. Musiikki ei taukoa koko aikana. Ääliöenergia räjäyttelee ketjureaktion tavoin kaikkien aivoja.

Viina virtaa, ajatukset kirkastuvat. Poika kohtaa tytön. Kaikki ovat tänään alle 20-vuotiaita. Sukupuolielimet kaipaavat toisiaan. Valomerkin alla kaikki tahtovat jatkoille toistensa makuuhuoneisiin.