Länsi-Helsinkiin ja -Vantaalle on siroteltu pieniä betonikuutioita, joita jostain syystä kutsutaan lähiöiksi. Ei ihme, että töölöläiset ja espoolaiset uskovat vilpittömästi, että lähiöt ovat pelottavia, ahdistavia paikkoja, jos nämä paikat ovat niistä ainoita, joihin he ovat tutustuneet. Kontulan puistoidylleihin verrattuna M-junan radan varren asuintaajamat tarjoavat harvinaisen vähän aihetta spontaaneihin riemunkiljahduksiin.

Myyrmäessä, Vantaalla, aseman veistoksellisten betonirakenteiden juurella sijaitsee K5. K on lyhenne sanasta Klubi. Perustuotteet ovat kello 21-23 euron kappale. Siis kuten hanassa olevat pari lajia olutta ja yksi päärynäsiideri. Nämä kaikki Sinebrychoffin rotanmyrkkytehtaalta. Niin sanottu "kuiva omenasiideri" eli Crowmoor anniskellaan 0,33-litraisesta pullosta, joka maksaa viisi (5) euroa. Tästä ravintolakin lienee saanut nimensä.

Ovimies ottaa jokaiselta sisääntulijalta kaksi euroa. Narikassa sinänsä ei juuri vaatteita roiku. Sisällä ravintolasalissa vastikään tehty remontti heijastuu kiiltäviltä pinnoilta ja matalilta nojatuoleilta. Täydellinen Radio Nova -henkinen sieluttomuus tervehtii asiakasta 90-luvun suosituimpien rock-hittien ja tämän päivän tanssimusiikin muodossa. Peilipallot pyörivät tyhjälle lattialle. Leipääntynyt baariminna poistuu tavan takaa karsinastaan lailliselle puolelle röyhyttämään savuketta.

Nyrpeät naiset istuvat pöydissään tulematta missään vaiheessa vahingossakaan isketyiksi. Tilanne johtuu siitä luonnollisesta syystä, että miespuoliset asiakkaat eivät uskalla viedä näitä daameja jatkoille. Isä ja äitihän saattavat vaikka herätä, kun poika tahkoaa vantterin ottein kymmenen oluen puuduttamaa clitorista omassa huoneessaan.