Pub Old Tom on Suomen paras baari.

Se on ainoa irkkukuppila, joka on onnistunut luomaan laulavan hengen sisälleen. Se on niin hyvä baari, että se onnistui nostamaan entisen omistajansa eduskuntaan. Sen laajan juomasortimentin ja myhäilevän henkilökunnan edessä kyynisinkin turisti huomaa lipuneensa Tír na nÓgiin. Kun joku soittotaitoinen istuu pianon ääreen, häntä kuunnellaan.

Tompan sali on yksinkertainen, matalan porrasaskelman erottamaan kahteen tasoon rakennettu huone. Laitamilla ovat loosit, keskellä irtoryhmät ja tiskin kulmalla sitkeimpien kantisten pyöreät pöydät. Irkkubaarin värit, vihreä, ruskea ja musta, hallitsevat. Taustalla soi jotain, joka joskus liittyy jotenkin Irlantiin.

Hanassa on kuin vaivihkaa Strongbowta niille, jotka sirkkua juovat. Kaapissa on lisääkin eri merkkejä. Hartwallin perustuotteet ja muhkea letku Guinnessia muille.

Joskus Tompassa oli keittiö, ei enää. Kuka tietää, silti, vaikka se vielä tulisi takaisin?

Amarillo on auki aamuneljään. Se on täynnä sitä väkeä, joka ei jaksa enää jorata. Yön pimeydessä isot ikkunat eivät ole iloksi. Valetiiliverhoilut peittävät seiniä. Hartwall on hanassa. Hinta on Kouvolan kokoiseen kaupunkiin hiukan suolainen. Ei sielua, ei persoonaa. Ketjupaikka on ketjupaikka ja kaikki kissat ovat harmaita.